Puhallustekniikalla syntyvät lasityöt ovat vallan mainioita esineitä sisustuksen katseenvangitsijoiksi. Vaikka Alakoskenkin tekemillä vaaseilla ja maljakoilla on ilmeinen tarkoitus, kukkien paikkana, ovat silti monet hänen tekemistään esineistä jatkuvasti näytteillä ihmisten kodissa, aivan tyhjänäkin. Toisaalta järjenvastainen käytäntö, pitää nyt tyhjää kukkavaasia esillä, vaikkei siinä ole kukan kukkaa. Suomalainen muotoilu ja suunnittelu on niin arvossaan, että moni pistää vastaavanlaiset taide-esineet mielellään kodin näkyvimmälle paikalle. Vaikkakin joskus kukkia saataisiin, on itse vaasi ja maljakko niin komeita luomuksia jo itsessään, ettei mitä tahansa kimppua vaasiin yleensä laitetakaan. Monesti tämänkaltaisiin koriste-esineisiin laitetaan, jos laitetaan, jokin hyvin hento ja neutraali kukka, jottei taide-esine jää piiloon.

Taideteos lasista löytää oman paikkansa

Monesti luomukset, kuten Kari Alakosken tekemä jokihelmi, ovat jollakin tapaa sellaisia teoksia, jotka määräävät oman paikkansa. Jokihelmi vaasi on pyöreine muotoineen ja ihastuttavine kuplineen niin raikas, ja sulavalinjainen, että se vaatii ympärilleen paljon tilaa. Monesti tämänkaltainen vaasi löytää paikkansa esimerkiksi kirjahyllyn avoimimmalta hyllyltä, tai kaapin päältä, josta luomus pääsee oikeuksiinsa. Olisi loukkaus ja oikea väärinteko, jos kyseinen luomus joutaisi säilöön keittiön kaapin perälle. Monille tulee tietenkin mieleen, onko vaasi sopiva lahja, jos tietää että lahjan saajan asunto on valtavan pieni, eikä säilytystilaa juurikaan löydy. Kuitenkin lasista tehdyt taideteokset ovat siitä mukavia, että niiden esillepano on suhteellisen mukavaa, sillä kaikkien huoneistoista löytyy kyllä vapaa, tyhjä ja käyttämätön tila, jonka vaasi tarvitsee.

Moderniin vai perinteisempään sisustukseen?

Riippuu toki aina yksittäin lasi esineestä, ja sen muodoista ja värimaailmasta, sopiiko se sisustukseen. Kuitenkin voisi yleistää, että lasiesine on aina kaunis ja samalla perinteinen, mutta kovapintaisena teoksena myös moderni. Toisin kun keramiikka, lasista ei löydy eri vuosikymmenten kuoseja, jota valittaessa pitäisi olla tarkka sisustuksen yhteensopivuuden kanssa. Esimerkiksi lasivitriinin takaa löytyvät monilta ihmisiltä juhlapäivänä käytettävä astiasto, jonka kanssa tulee usein sisustuksen kanssa ristiriita. Monien vuosien takaisessa keramiikassa komeilee usein synkät ja epäpuhtaat värit valtavine kuvioineen, ja kukkasine kuoseineen. Tämänkaltaiset kupit ja kipot, vaikka arvokkaita ja omalla tapaa tyylikkäitä ovatkin, monesti pilaavat muun sisustuksen aivan täysin. Lasivaasit ja maljakot ovat siitä ihania sisustuselementtejä, että vaikka ne olisivat vuosikymmenten takaisia, ei niiden pinnalla ole värejä tai kuoseja olemassa, jotka olisivat selkeästi linkitettävissä johonkin tiettyyn aikakauteen, vaan tyyli kestää aikaa vuosikymmenten läpi.

Lahjana sisutukseen vai käyttöön?

Monesti ideana on antaa lahja, joka tulisi tarpeeseen, ja jota lahjan saaja arvostaisi. Varsin usein nykypäivänä tulee kuitenkin vastaan tilanne, jossa lahjan saajalla on jo kaikkea mahdollista, mitä ihminen voi ikinä elämässään tarvita, tällöin on hyvä panostaa suomalaiseen suunnitteluun ja antaa lahjaksi taidetta. Silloin lahjan saajalle tulee hyvä mieli siitä, että juhlahetkestä jäi paitsi pysyvä muisto, mutta myöskin senkin vuoksi, että esine on aidosti arvokas.

Taide-esine on myös varsinkin lasin muodossa siitäkin hyvä lahja, että se tuo arvokkuuden tunnetta jokaiseen asuntoon. Olipa kyseessä nuoren valmistujaislahja, tai timanttihääpäivää viettävä pariskunta, taide-esine on arvostettu lahja kaikissa elämän vaiheissa. Moni epäröi varsinkin nuoren ihmisen kohdalla antaa lahjaa, josta ei käytännön iloa ole paljoakaan, mutta nuorikin ihminen arvostaa sitä, kun juhlasta ja merkkipäivästä jää aito muisto käteen. Monille vastaavassa tilanteessa olevalle jää kuitenkin vain hämärät muistikuvat ja tuhlattavat lahjakortit. Kari Alakosken taide-esineistä löytyy jokaisen silmää miellyttäviä teoksia, joita on ilo ja kunnia antaa lahjaksi, ihan kenelle tahansa, iästä tai statuksesta riippumatta.