Eläimet innoittajina ovat nyt suosittuja. Kun eläinmaailmasta löytyy kaikkia värejä, muotoja ja kokoja. Juuri sen vuoksi moni lasinpuhaltaja taiteileekin vain ja ainoastaan eläimiä. Kuten yksi Suomen suurimmista ja tunnetuimmista lasinpuhalluksen mestareista, puhaltelee lasistaan vain ja ainoastaan lintuja. Lintujen kaikista lajeista löytyy värejä koko sateenkaaren kirjon verran, ja muotoja sopivaksi juuri lasinpuhallukseen. Kuitenkaan Kari Alakoski ei ole koskaan erikoistunut eläimiin. Mikäli jokisimpukkaa tai akaasiaa ei lasketa eläimeksi. Elävät eläimet ovat aina jollakin tapaa innovoivia, ja samalla niin tyylikkäitä ja upeita omassa olemuksessaan. Mitä olisi tiikeri ilman raitojaan, tai pantteri ilman häntäänsä. Aina joku osa eläimestä on sellainen asia, mitä ei millään muulla voisi korvata. Oli puhe normaalista kissasta tai koirasta, taikka sitten elefantista tai krokotiilista. Kaikilla on oma merkityksensä, värinsä tai muotonsa. Vaikkei varsinaisia eläimiä lasinpuhaltaja teekään, voi silti taide-esineen innoittajana olla toiminut juuri jokin eläimellinen suure, joka on toiminut taiteilijan suurimpana innoittajana.

Cracle

Teos nimeltään Cracle on kaikista eroavaisin Kari Alakosken teoksista. Ensinnäkään, se ei ole vaasi tai maljakko, vain enemmänkin tarjoiluastiaksi, tai tuikkukipoksi tarkoitettu teos. Cracle on pieni, vain noin 8 cm pituinen pyöreä teos. Cracle on värikäs, ja saatavina kahdella eri värityksellä. Pinta on nimensä mukainen, hieman halkeillut, ja muistuttaa jopa vähän käärmeen suomuja. Väritys on myös suoraan kuin eläinmaailmasta, tai futuristisesta tulevaisuudesta. Vaihdellen aina myrkyllisen vihreästä raikkaan vaaleanpunaiseen. Suomuinen, ja halkeillut pinta on toki paitsi myös käärmemäinen, ehkäpä myös liskomainen. Suomuinen pinta voi myös olla kalan tai edesmenneiden dinosauruksien innoittama. Allekirjoittaneella tulee tietenkin mieleen, että kyseinen suomukuvio voisi olla aivan omaa luokkaansa, fiktion ja futuristisen mielikuvituksen tuotos, sillä lumoavat värit tuovat ensimmäisenä mieleen elokuvajätti Avatarin. Sinivihreä tai vaaleanpunaisen pinkki tuo mieleen utopistisen maailman, ja suomuinen pinta jonkin elävän, joka on ehkä riittänyt innoituksen lähteeksi. Elokuva jätti tulee mieleen siinäkin, koska lasinen halkeileva pinta tietyllä tapaa loistaa ja kimaltaa, toisin kuin mikään tässä meille tutussa maailmassa. Olkoon Cracle sitten ideointinsa saanut käärmeen suomuista, tai sitten elokuvamaailman fiktiosta, hämmästyttävän loisteliaasta taideteoksesta on kyse. Halkeileva taideteos lasista kuulostaa ehkä helpolta, mutta on yksi vaativimmista lasitaiteen muodoista. Sen vuoksi esineen koko onkin rajoittunut varsin pieneksi. Halkeilevaa lasia on osattava tehdä niin, ettei sen pinta ole kuitenkaan epätasainen, ja lasitöissä puhallettavat kerrokset on saatava sopimaan juuri sopivaksi, ettei saumoja tulisi valmiiseen työhön. hohtavan kuuman lasimassan muovaileminen haluttuun muotoon on valtavan vaikeaa, ja vaatii hurjan paljon harjoittelua.

Eläimellisyys lasitöissä

Kari Alakosken töissä ei suoranaisesti eläimistä innostajaa löydy, mutta itse lasipuhalluksen tekeminen vaatii tekijältään eläimellistä asennetta. Siinä kun muut käsityöläiset tekevät töitään rauhassa istuen ja pieniä näperryksiä taitaen, vaatii lasityön puhaltaminen valtavia keuhkoja, ja eläimellistä voimaa työnsä tekemiseen. Vaikkakin Alakosken työt ovat hentoja ja pyöreälinjaisia taideteoksia, on niidenkin tekemiseen aherrettu valtavaa voimaa. On kummallista ja erikoista, kuinka niinkin hennon asian, kuin lasiesineen tekemiseen vaaditaan raakaa voimaa ja luonnetta. Kaikki eläimellisyys ei aina tule ilmi tiikerin raitojen, tai raatelevien kynien muodossa. Suloinen ja siro teos on yhtä lailla vaativaa, ellei jopa vaativampi tehdä, kuin tulipäinen lohikäärme. Tarvitaan reippautta ja malttia samaan aikaan, jotta täydellinen mestariteos saadaan aikaan. Valtavia lasinpuhalluksen eläintöitä on toki maailmalla tehty, mutta varsinaista sarjatuotantoa niistä on todella vaikea tehdä, kun lasi muovautuu jokaisella kerralla omalla eri tavallaan.